Olen suorittanut hyväksytysti Suomen Kennelliiton kasvattajan perus- ja jatkokurssit sekä jalostusneuvojien peruskurssin. Olen kuormanvetokokeen koetoimitsija sekä tuomari ja lisäksi pätevöity koiranäyttelyiden kehätoimitsija. Olen allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumuksen.

Olen Suomen Kennelliiton, Arktiset Vetokoirat ry:n, SuKoKa ry:n ja Valjakkourheilijoidenliiton jäsen. Olen Arktiset Vetokoirat ry:n sihteeri ja yksi yhdistyksen perustajajäsenistä. Olen toiminut aiemmin myös useita vuosia aktiivisesti Alaskanmalamuuttiyhdistys ry:ssä jossa olen hoitanut puheenjohtajan, sihteerin ja jalostustoimikunnan puheenjohtajan pestejä.

Kennelnimi Neatut sai FCI:n vahvistuksen kesällä 2001. Neatut tarkoittaa ”minä pilailin” ja se on valittu kennelnimeksi koska malamuuttien kanssa tarvitaan huumorintajua.

 

Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2002. Viiden ensimmäisen pentueen ajan kennelnimen omisti myös Jouko Mikkonen, mutta vuonna 2008 nimi siirtyi kokonaan minulle.

Tutustuin rotuun vuonna 1997 ja ensimmäinen oma malamuutti Pati tuli taloon vuonna 1998. Vajaan vuoden kuluttua se sai seuraa aikuisesta uroksesta kun Tumppu saapui seuralaiseksi. Hieman myöhemmin sisareni Mari hankki Wilman, joka on ollut ”tätin kulta” vuosien kuluessa. Välillä kennelissä asusteli muutama hoitokoira, joista ehdottomasti rakkaimmat olivat pennut Nana ja Talik, jotka viettivät karanteeniajan Suomessa ennen muuttoa omiin koteihinsa Ruotsiin ja Norjaan.

Neatut-kennelin ensimmäisestä pentueesta vuonna 2002 kotiin jäi uros Pituk, se valloitti mamin sydämen heti synnyttyään. Tumpun isä Tico vietti viimeiset vuotensa Neatut-kennelissä ja olikin varsin hurmaava vanha matkamies. Kesällä 2003 Norjasta matkusti Suomeen Nanan tytär Sikku. Elokuussa 2004 palasi Nana takaisin Suomeen – tällä kertaa lopullisesti, koska sen paikka oli täällä. Syksyllä 2006 syntyi kennelin neljäs pentue ja siitä Mitak-poika muutti Marin toiseksi koiraksi. Keväällä 2007 syntyi viides pentue ja siitä jäi mamin kullaksi poika Jyry.

Vuoden 2008 alussa lauma jakaantui kahtia jolloin luovuin nuorimmista niiden jäädessä Joken luo. Minun mukaani lähtivät eläkeläiset, joten tarinan jatkuvuuden kannalta oli aika uuden pennun astua mukaan laumaan. Se pentu oli Talut. Tästä kennelin tarina jatkuu ja kuulumisia voit seurata näiden sivujen myötä...

-Anne-