Kemijärvi - Oinakka-sprint

Annen valjakossa juoksivat Jyry ja lainakoira Awa (Silverdream's Heart Melody). Kuvia valjakosta liikkeellä ei omalla kameralla ole, joten kiitos kuvasta Kari Yliräisäselle.

Jyry ja Awa olivat tavanneet vain kerran aiemmin hetken aikaa, mutta niillä tuntui yhteinen sävel löytyvän todella helposti. Lauantaina startissa Awa ampui matkaan niin vauhdilla, että Jyrylle teki tiukkaa pysyä mukana, mutta kun vauhti tasaantui niin sama rytmi löytyi helposti. Lauantaina keskiaika oli yli 15km/h vaikka lumipyry tukki uraa ja hidasti menoa. Saimme hyviä vetoapuja neljästä huskyvaljakosta, jotka meidät ohittivat. Olimme päivän jälkeen toisena 10 sek Villen jäljessä.

Sunnuntaina ura oli hyvä mutta keli lämpimämpi. Koirat lähtivät liikkeelle hyvin ja nyt tahti oli sama heti alusta asti. Tavoitteena oli saada Ville kiinni ja se toteutui ennen puolta väliä. Sitten vain tyydyin ajamaan Villen perässä, koska tiesin voittavani kuitenkin ja annoin siten nuorille koirille helpon reissun. Olisin voinut ajaa todennäköisesti kovemman ajan jos olisin lähtenyt edelle, mutta päätin että se ei ole tarpeen. Vauhti sunnuntaina oli reilut 14km/h, joten ihan hyvää tahtia kuljettiin noinkin..


Tässä ollaan sunnuntai aamuna varikolla nautittu juomat. Awa tarkistaa jäikö Jyryn kuppiin mitään..


Awa tarkkailee ympäristöä


Kuva sunnuntain startista

Kiruna - käyttökoe

Jokke oli matkalla Pitukin ja Sikun kanssa. Startissa kaikki oli vielä hyvin ja tunnelma hyvä.. Marko starttasi uralle ensimmäisenä ja Jokke 5 minuuttia hänen peräänsä. Markolla koiria oli neljä ja painoa reessä 75kg, Jokella kahdella koiralla painoa 45kg.




© Kuvat Anne Arvola

Viikonlopulle oli luvattu lumisadetta, mutta tuskin moni osasi arvata miten pahasti sää vaikutti lopulta ! Ongelmia oli autoilijoilla, kelkkailijoilla ja valjakoilla. Autoja juuttui lumeen ja meni ojaan, kelkkoja upposi kahvoja myöden pehmeään lumeen..

Valjakot rämpivät tuiskussa uralla josta ei tiennyt missä se kulki tai kelkalla oli ajettu varsinaisen uran vierestä upottavaan hankeen. Painava reki upposi tietysti vielä enemmän ja niinpä pahimmillaan reki oli ollut ohjauskaarta myöden pehmeässä hangessa kerran kelkalla kuljetulla uralla jossa kelkka oli jauhanut lumen muussiksi.. Jalaksilla seisoessa reki tietysti upposi vielä enemmän. Kuskilla oli krampannut ensin etureidet ja sitten takareidet, mutta ainoa mahdollisuus oli vain jatkaa eteenpäin kivusta huolimatta.. Suuri osa reitistä oli jääosuutta jossa vain havutusta seuraamalla oli tiennyt missä uran pitäisi olla. Alla kännykällä otettu kuva jäältä..

Tuossa vaiheessa Joken edellä menee ruotsalainen mies, jolla oli kaksi koiraa ahkioreen edessä ja hän hiihtäen perässä. Koirat olivat kyllästyneet rämpimään uratonta hankea ja hiihtäjä jättäytyi Joken taakse pian tuon jälkeen. Jokke saavutti Markon jääosuuden jälkeen. Markolla ei reessä ollut liukupohjaa joten hänen urakkansa oli aivan uskomaton reen mennessä täysin upoksiin. Jalaksilla ei voinut seistä senkään vertaa kuin Jokke ja niinpä Marko todellakin pääosin kahlasi ja rämpi reen perässä kävellen. Loputtoman tuntuinen urakka ihan varmasti !

Jokke soitti minulle vähän aikaa perille saapumisen jälkeen ja kertoi repivänsä parrasta hirveitä jääpuikkoja.. Vajaa puolituntia myöhemmin tuli kännykkään alla oleva kuva, jossa pahimmat on jo revitty irti... (minä oli Kemijärvellä juuri tullut saunasta ja paistelin makkaraa takkatulen loisteessa. Enpä kehdannut paljoa kommentoida puhelun aikana omia kuulumisia..)

Joken aika oli noin 3h 42 min ja Markolla suunnilleen sen 5 min hitaampi. Se hiihtäjä oli lähtenyt Joken jälkeen, joten hänen aikansa oli vastaavasti noin 5 minuuttia nopeampi. Muita osallistujia olikin sitten odotettu todella kauan ja hartaasti - he viipyivät uralla yli 5 tuntia...

Sillä välin suomalaiskoirat jo ennättivät levätä ja illalla ne olivatkin jo taas ihan reippaita..


© Anne Arvola


Etualalla Pituk ja Sikku, takana Markon valjakon koirat Nicki, Wicca, Sisca ja Romppu


Tässä valjakossa vasemmalla Onak, joka on Neatut W-pentueen isä..


Päivän nopein pari eli hiihtäjän kanssa kulkeneet koirat..

Järjestäjät olivat varanneet majoitukseksi erämaamökit ja illalla pääsi myös saunaan. Ja illalliseksi katettu ruoka maistui päivän jälkeen !

Sunnuntaina kukaan osallistujista ei jatkanut matkaa uralle, koska ei olisi ollut mitään mahdollisuutta läpäistä koetta hyväksytysti.

Aamulla oli vain lyhyt matka autoille joten se ei ollut enää paha.. Kotimatkalle ei kuitenkaan ollut kiirettä vaan porukka tutustui vielä Jukkasjärven Icehotelliin ja kahvittelivat yhdessä.





Kisakausi päättyi siis hieman erilaisiin fiiliksiin osallistumispaikasta riippuen..

Takaisin ylös