Alaskanmalamuutti on arktinen vetokoira. Arktisilla alueilla on ollut koiria hyvin kauan aikaa, ja sieltä tulevat kaikkien vetokoirarotujen juuret. Rotu on kehittynyt erittäin ankarissa olosuhteissa; kylmyys, lumi, tuuli, ajoittain niukasti ravintoa... Nykyihmisen on jopa vaikea kuvitella kuinka vaativissa oloissa tämän rodun kantaisät elivät ja selvisivät hengissä. Koirat olivat eskimoille elintärkeitä, joten hyviä yksilöitä kunnioitettiin ja niistä pidettiin huolta. Eskimot eivät varsinaisesti jalostaneet koiriaan siten kuin nykyisin nähdään, vaan luonnonkarsinta teki suurimman osan - heikot kuolivat, vahvat säilyivät. Näin rodusta kehittyi erittäin vahva, sekä fyysisesti että myös psyykkisesti.

Äärimmäisissä olosuhteissa koiran piti olla kestävä, sitkeä ja periksi antamaton. Sen piti olla älykäs, jotta se säilyi hengissä, ja sen piti olla myös ihmisen käskyille riittävän nöyrä, jotta omistaja arvosti sitä. Rotu on jokaista yksityiskohtaa myöden sopeutunut noihin vaikeisiin olosuhteisiin, joissa se kehittyi. Tämä meidän nykyihmisten tulisi muistaa - meidän tehtävämme on vaalia rotua mahdollisimman alkukantaisena.

Alaskanmalamuutti on älykäs. Se on myös itsenäinen ja omilla aivoilla ajatteleva rotu, joten koiran kouluttaminen voi olla haastavaa. Peruskouluttaminen hyville tavoille on kuitenkin välttämätöntä. Rodun yksilöt ovat todellakin yksilöitä, ja siksi myös luonne-eroja esiintyy paljon alkaen helpoista päätyen erittäin haastaviin yksilöihin. Sukupuolten välilläkin erot ovat enempi yksilöllisiä - molemmissa sukupuolissa on olemassa helppoja ja vaikeampia yksilöitä. Kaikkiaan rotu on haastava, joten se ei sovi jokaiselle koiran hankintaa harkitsevalle.

Ihmisille alaskanmalamuutin tulee olla avoin ja ystävällinen. Malamuutti ei saa olla ihmistä kohtaan aggressiivinen, arka tai muuten epävakaa. Aikuinen malamuutti on vahvahermoinen, vakaa, avoin ja ystävällinen mutta omanarvontuntoinen ja siksi joskus myös etäinen. Malamuutti kehittyy suhteellisen hitaasti, myös koiran luonne. Nuorella koiralla saattaa olla uhmaikää, ujoja kausia, rasavillejä kausia, korvattomia aikoja, aivottomia aikoja, pää umpiluusta, nöyrää alistumista... Ja lopulta koira aikuistuu, jolloin se on halutessaan todellakin rotumääritelmän mukaisesti "vaikuttavan arvokas" mutta käytännössä säilyy loputtoman energisenä pellenä, jolla on valikoiva kuulo ja valtavasti omia ajatuksia... Omistajan tehtävä on säilyttää läpi kaiken tämän jatkuva johdonmukaisuus, hyvät hermot ja ennen kaikkea ehtymätön huumorintaju....

Malamuutti on vahva. Se on sitä siis henkisesti, ja myös fyysisesti. Ylitsevuotavaa energiaa täynnä oleva valtavan vahva koira tarvitsee omistajan, joka kykenee hallitsemaan sen. Pelkällä fyysisellä voimalla se ei onnistu kun koira aikuistuu, joten omistajalla täytyy olla henkinen ote koiraan. Malamuutin omistajan on syytä perehtyä koiran luontaiseen laumakäyttäytymiseen, elekieleen ja laumahierarkiaan sekä sen ylläpitämiseen. Kun koira tietää paikkansa ja asemansa laumassa, on sen kanssa elämä helpompaa.

Rotu on ilmeikäs. Sen elekieli on säilynyt monilta osin alkukantaisen ilmeikkäänä ja on kiehtovaa seurata koirien keskinäistä kommunikointia. Usein pelkkä katse lauman johtajalta riittää kertomaan muille mitä se sillä hetkellä on asioista mieltä. Alkukantaisuus tekee toisaalta sen, että malamuutti ei ole useinkaan nk. koirapuisto-koira. Se ei useinkaan siedä aikuisena samaa sukupuolta, ja saattaa myös innostua jahtaamaan pienempiä lajitovereitaan. Hyvähermoinen malamuutti ei rähjää muille koirille turhaan, mutta ärsyttäessä saattaa syttyä tappelemaan - ja sen jälkeen kenelläkään ei enää ole kivaa... Omistajan tulee ymmärtää tätä rotua ja hyväksyä sen luonteenpiirteet sellaisena kuin ne ovat.

Alaskanmalamuutti on energinen ja elämäniloinen, loputtoman innokas tekemään jotain omistajansa kanssa. Sitä se aidoimmillaan todella on ! Nuorena energisyys saattaa olla todellinen haaste omistajalle, joka yrittää suojella omaisuuttaan koiran tuhoilta. Aikuistuttuaan koiralle yleensä tulee järkeä mutta energisyys sinällään ei katoa mihinkään.. Useat yksilöt ovat osoittaneet, että yli 10-vuotiaanakin malamuutti voi olla varsin touhukas ja toimintaa kaipaava. Elämänilo ja energisyys ovat tämän rodun hienoimpia ominaisuuksia, joten näiden ominaisuuksien säilymiseen rodussa tulee pyrkiä, vaikka se vaatiikin omistajalta enemmän. Olisi toki helpompaa omistaa koira, joka on rauhallinen ja helppo.. Mutta se ei olisi malamuutti !! Ja omistajan elämä olisi niin paljon tylsempää..

Malamuutti on hieno rotu oikeanlaiselle omistajalle - todellinen kumppani, jonka kanssa saa kokea hienoja hetkiä. Väärin perustein vääränlaiselle omistajalle vääränlaisiin olosuhteisiin joutuessaan malamuutti voi olla todellinen ongelma - lopputuloksena koira on onneton ja samoin myös omistaja.

Katso video

Alaskanmalamuutin rotumääritelmä on tarkka ja kertoo jokaisen yksityiskohdan. Rotu on kehittynyt juuri niitä äärioloja vastaavaksi joissa se on joutunut elämään. Mitään ei siis tarvitse muuttaa tai parantaa, luonto on jo hoitanut sen puolestamme. On vain pyrittävä rotumääritelmän ihanteeseen mahdollisimman täydellisesti. Täydellistä koiraa ei ole koskaan ollut, ei ole nykyisin, eikä tule koskaan olemaankaan. Siihen voi kuitenkin pyrkiä...

Rotumääritelmä kertoo koiran ihannekoon ja -painon. Niihin tulee pyrkiä. Alkukantaisessa rodussa toki on koko vaihtelua - saakin olla. Sopusuhtaisuus on yhtä tärkeä kuin koko - näin siis isompi tai pienempi koira voi olla hyvä rodun edustaja, jos se on kaikin puolin sopusuhtainen. Yksin suuri tai pieni koko ei tee koirasta virheellistä, vaan liiallinen ilmavuus, matalaraajaisuus, rungon kapeus tms. seikka vaikuttaa myös yleiseen sopusuhtaisuuteen. Malamuutti on suuri mutta ei jättiläismäinen rotu. Sen tulee olla aina myös vankka ja vahva.

Rotumääritelmän mukaan malamuutin luusto on vahva. Rotumääritelmä on kirjoitettu reilu puoli vuosisataa sitten ja luuston vahvuutta on verrattu lähinnä muihin pienempiin vetokoiriin. Luuston tulee olla siis vahvaa verrattuna esimerkiksi huskyyn mutta sitä ei verrata molossikoiriin. Aina tulee muistaa että on väärin ajatella "mitä vahvempi, sen parempi". Jos ajattelemme näin, luusto kehittyy liian raskaaksi ja koirasta tulee kömpelö. Sitä malamuutti ei koskaan saa olla.

Malamuutin tulee liikkua tehokkaasti ja liikkeiden tulee huokua voimaa. Liikeratojen tulee olla suorat ja raajojen ulottuvuus tulee olla suuri. Hyvät liikkeet ovat mahdollisia vain oikein rakentuneelle koiralle. Mikäli koiran rakenteessa on jokin puute, se heijastuu vääjäämättä liikkeisiin. Kun etuosa on oikein rakentunut, ulottuu eturaaja pitkälle eteen ja myös taakse. Eturaaja "rullaa" sujuvasti ottaen vastaan takaosan tarjoaman voiman. Takaosa on koiran moottori. Hyvä takaosan rakenne sallii raajan liikkeen ulottua pitkälle rungon alle josta lähtee voimakas työntö jossa on ulottuvuutta yhtälailla taaksepäin. Liike on helppoa, sujuvaa, vaivattoman näköistä mutta samalla äärettömän voimakasta. Virheellinen rakenne etu- tai takaosassa aiheuttaa liikkeisiin epätasapainoa. Etuosa voi ns. "jäädä alle", raajan liike voi olla jäykkää tai ulottuvuutta ei ole. Takaosan liike voi olla lyhyttä töpöttävää tai korkeita potkuja taakse, joista puuttuu voimaa. Usein rakenteen puutteet näkyvät myös selkälinja pettämisessä.

Katso video

Alaskanmalamuutti on vetokoira. Sen ominta aikaa on talvi ja sitä myötä kaikki talviset harrasteet. Malamuutille liikunnaksi ei riitä taluttamalla tehdyt kävelylenkit vaan ollakseen huippukunnossa se vaatii reippaampaa liikuntaa. Yhdenkin koiran kanssa voi harrastaa vetämistä vallan mainiosti, joten kokonaista valjakkoa ei toki tarvitse omistaa. Yksi koira voi vetää omistajaa hiihtäen, tai sen voi valjastaa ahkion eteen. Kahdella koiralla pääsee jo reellä mainiosti.. Treenatulla valjakolla on ilo ajaa, ja myös koirat nauttivat omistajan kanssa yhteisistä harrasteista.

Kesäaikaan malamuutit voivat vetää polku- tai potkupyörää ja valjakkona kärryä. Ne kantavat reppuja retkillä. Malamuutin kanssa voi harrastaa myös mm. tokoa, agilityä, raunio- ja pelastustoimintaa, ja onpa todistettavasti ainakin yksi malamuutti myös lammaspaimenena (!) Ruotsissa. Malamuutti on työskennellessään sitkeä ja vahva. Rotua ei ole tarkoitettu kilpailemaan nopeampia rotuja vastaan, mutta toki muuteilla voi ajaa kilpaa muita malamuuttivaljakoita vastaan. Alaskanmalamuutti ei ole luontaisesti kovin nopea, mutta jaksava se kyllä on. Pitkät kohtalaisella vauhdilla tehdyt matkat ovat tälle rodulle ominaisinta alaa. Reessä saa olla painoa ja silti malamuuttivaljakko tuo sen perille määränpäähän.

Takaisin ylös